PLATSEN | DER PLATZ | THE SITE | SIVUSTO
Den här webbplatsen dokumenterar en upptäcktsresa i tiden, tanken och topografin som bland annat resulterade i en diktbok. Under de senaste tio åren har jag besökt Berlin regelbundet, vanligen om hösten. I något skede började jag intressera mig för Potsdamer Platz, delvis som en reaktion på att så många avfärdar det förnyade torget som själlöst, icke-autentiskt, olidligt turistiskt. Sådana kommentarer är i viss mån förståeliga men har ofta en anstrykning av reflex snarare än reflexion. Detta bidrog till att jag började läsa på om platsen och till fortsatta expeditioner såväl i det konkreta rummet som i det kulturella minnet. Potsdamer Platz, med sitt komplexa kommunikationsnätverk, är för mig en både fängslande och oroande labyrint av motsägelsefulla meddelelser.
Boken står på egna ben. Webbmaterialet ger en inblick i tillblivelseprocessen och redovisar diverse källor och influenser, men medan dikten för det mesta gör vida lovar är det digitala arkivet mera direkt fokuserat på ”världsstadens vändskiva”, som det heter i titeln på en antologi med texter om Potsdamer Platz.
BOKEN | DAS BUCH | THE BOOK | KIRJA
Potsdamer Platz, torg och trafiknav i centrala Berlin, har en ödesmättad historia. Decennierna före andra världskriget tävlade platsen i urban lyskraft med Piccadilly Circus och Times Square, 1945 låg allt i ruiner. I nästan trettio års tid skars området itu av Berlinmuren. Idag har torgmiljön återuppstått i radikalt förändrad skepnad. De äldre versionerna är sedan länge demolerade och bortschaktade, men det förflutna är ändå osaligt närvarande.
I Ralf Andtbackas elfte diktbok, som spänner över närmare 400 sidor, är Potsdamer Platz riktmärke under förflyttningar genom ett höstligt Berlin. Dikten är ett försök till avlyssning och navigering i minnet, glömskan, signalen och bruset. Rösten är på en och samma gång mänskligt vittnande och en syntetisk konstruktion – ju längre färden framskrider alltmer algoritmiskt modulerad.
det vi vet är att en gång kommer vår värld att gå under: / därför måste vi emigrera till en ny värld. // men det är fortfarande samma värld. / en gång kommer denna nya värld att gå under / tillsammans med hela vårt universum: / därför måste vi emigrera till ett nytt universum. // när vi säger att vårt sätt att leva håller på att försvinna / menar vi det faktiskt, snart ska ingen mer leva så här; / vår senila hemlängtan ska mötas av oförståelse och förakt. // i historien ges ingen bekräftelse.
Potsdamer Platz. En dikt, FÖRLAGET (3 mars 2019).
Design: Tom Backström
PLATSEN | DER PLATZ | THE SITE | SIVUSTO
Diese Webseite dokumentiert eine Entdeckungsreise durch Zeit, Denken und Topographie, woraus sich u. a. ein Gedichtbuch ergab. Während der letzten zehn Jahre habe ich Berlin regelmässig besucht, gewöhnlich im Herbst. Irgendwann erwachte mein Interesse am Potsdamer Platz, nicht zuletzt als Reaktion auf die abfälligen Kommentare, auf die ich immer wieder stiess: der erneuerte Platz sei seelenlos, unauthentisch, unerträglich touristisch. Solche Kommentare sind in gewisser Weise verständlich, aber machen eher den Eindruck von Reflex statt Reflexion. Für mich ist der Platz, betrachtet als komplexes Kommunikationsnetz, ein ebenso faszinierendes wie beunruhigendes Labyrinth widersprüchlicher Botschaften. Grund genug, mich in die Geschichte des Platzes einzulesen und für weitere Expeditionen in den konkreten Raum sowie ins kulturelle Gedächtnis.
Das Buch spricht für sich selbst. Das Webmaterial beschreibt den Entstehungsprozess sowie verschiedene Quellen und Einflüsse. Doch während das Gedicht weite Schleifen zieht, konzentriert sich das digitale Archiv auf die “Drehscheibe der Weltstadt” (so der Titel einer Anthologie mit Texten zum Potsdamer Platz).
BOKEN | DAS BUCH | THE BOOK | KIRJA
Die Geschichte des Potsdamer Platzes, Verkehrsknotenpunkt im Zentrum Berlins, ist voller Dramatik. Während der Jahrzehnte vor dem zweiten Weltkrieg konnte er sich, was seine urbane Ausstrahlung anbelangte, messen mit dem Piccadilly Circus und dem Times Square. 1945 war er total zerstört. Fast dreissig Jahre lang war das Gebiet zerschnitten durch die Mauer. Und durch den Wiederaufbau wurde er radikal verändert. Ältere Versionen sind seit langem demoliert und weggeschafft. Doch ist die Vergangenheit trotz allem gespenstisch greifbar.
In Ralf Andtbackas elftem Gedichtbuch, 400 Seiten umfassend, ist der Potsdamer Platz Orientierungspunkt während der Wanderungen durch ein herbstliches Berlin. Das Gedicht ist ein Abhör- und Navigierungsversuch im Gedächtnis, im Vergessen, Signal und Geräusch. Die Stimme ist zugleich menschliches Zeugnis und synthetische Konstruktion – mehr und mehr algorhytmisch moduliert im Laufe der Reise.
wir wissen, unsre welt wird eines tages untergehn: / weshalb wir emigrieren müssen in eine neue // welche immer noch dieselbe welt ist. / die eines tages ebenfalls untergehen wird / und so das ganze universum, / weshalb wir in ein neues universum emigrieren müssen. // sagen wir: unsre art zu leben wird verschwinden, / so meinen wir in der tat: bald wird niemand so noch leben; / unser seniles heimweh wird stossen auf unverständnis, auf verachtung. // in der geschichte gibt es keine bestätigung.
Potsdamer Platz. Ein Gedicht, Förlaget.,(3. März 2019).
Übersetzung: Bernd Haustein & Ulla Sweins-Haustein
PLATSEN | DER PLATZ | THE SITE | SIVUSTO
This web site documents a journey of discovery in time, thought and topography which, among other things, resulted in a book of poetry. During the past ten years I have visited Berlin regularly, usually in autumn. At some point I began to take an interest in Potsdamer Platz, partly because so many people dismiss the rebuilt square as soulless, inauthentic, and unbearably touristic. To some extent such sentiments are understandable, but they tend to suggest reflex rather than reflection. This gave me an incentive to read up on the place and to continue my exploration of physical location and cultural memory. For me, Potsdamer Platz, with its complex communication network, is a both captivating and disquieting maze of contradictory messages.
The book stands on its own. The web material provides an insight into the creative process and reveals various sources and influences, but while the poem mainly circles at a distance, the digital archive is focused more directly on “the hub of the global city”, to use the title of an anthology of texts about Potsdamer Platz.
BOKEN | DAS BUCH | THE BOOK | KIRJA
Potsdamer Platz, a square and traffic junction in the heart of Berlin, has a dramatic history. In the decades prior to World War II, it rivalled Piccadilly Circus and Times Square in neon signage and urban charisma; in 1945, everything lay in ruins. For almost thirty years the area was cut in two by the Berlin Wall. Today the square has been brought back to life in a radically different guise. The older versions are long gone, demolished and bulldozed away, but the past is still hauntingly present.
In Ralf Andtbacka’s eleventh poetry book, which spans close to 400 pages, Potsdamer Platz is a key reference during excursions through an autumnal city. The poem is an attempt to monitor and navigate a terrain of memory, loss, signal and noise. Its voice is at once humanly reporting and a synthetic construct – the further we go ever more algorithmically modulated.
what we know is that one day our world will perish: / therefore, we must emigrate to a new world. // but it is still the same world. / one day this new world will perish / along with our entire universe. // therefore, we must emigrate to a new universe. // when we say that our way of life is disappearing, / we really mean it. soon no one will live like this; / our senile pangs of homesickness will be met with incomprehension and contempt. // in history there is no affirmation.
Potsdamer Platz. En dikt, Förlaget (3 March 2019).
PLATSEN | DER PLATZ | THE SITE | SIVUSTO
Tämä verkkosivusto dokumentoi ajan, ajatuksen ja topografian löytöretkeä jonka tuloksena muun muassa syntyi runokirja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt Berliinissä säännöllisesti, useimmiten syksyllä. Jossain vaiheessa Potsdamer Platz alkoi kiinnostaa minua. Osaksi tämä oli reaktio siihen että niin moni sivuuttaa uusitun torin sieluttomana, epäautenttisena, sietämättömän turistisena. Kriittiset kommentit ovat jossain määrin ymmärrettäviä, mutta ne viittaavat usein refleksiin ennemmin kuin reflektioon. Aloin tutkia paikkaa käsittelevää kirjallisuutta ja siten jatkoin perehtymistä sekä konkreettiseen tilaan että kulttuurimuistiin. Potsdamer Platz monimutkaisine viestintäverkkoineen on minulle sekä kiehtova että hämmentävä ristiriitaisten sanomien labyrintti.
Kirja seisoo omilla jaloillaan. Verkkoaineisto valaisee luomisprosessia ja kuvaa erilaisia lähteitä ja vaikutteita, mutta siinä missä runo yleensä luo laajempia ympyröitä, keskittyy digiarkisto ”maailmankaupungin kääntöpöytään”, kuten eräässä Potsdamer Platzia käsittelevän antologian otsikossa sanotaan.
BOKEN | DAS BUCH | THE BOOK | KIRJA
Potsdamer Platz, tori ja solmukohta Berliinin keskustassa, omaa kohtalokkaan menneisyyden. Toista maailmansotaa edeltävinä vuosikymmeninä paikka kilpaili urbaanilla valovoimallaan samassa sarjassa kuin Piccadilly Circus ja Times Square, 1945 se oli raunioina. Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan Berliinin muuri jakoi alueen kahtia. Tänä päivänä toriympäristö on elpynyt radikaalisti muuttuneessa muodossa. Vanhemmat versiot on jo kauan sitten tuhottu ja raivattu pois, mutta menneisyys on kuitenkin unohtumattomasti läsnä.
Ralf Andtbackan yhdennessätoista, lähes 400-sivuisessa, runokirjassa Potsdamer Platz toimii suunnannäyttäjänä syksyisen Berliinin läpi liikuttaessa. Runon pyrkimyksenä on muistin, unohduksen, signaalin sekä kohinan kuuntelu ja navigointi. Ääni on samalla sekä inhimillisen todistava että synteettinen rakennelma – mitä kauemmas matka etenee sitä enemmän algoritmisesti muokattu se on.
me tiedämme että maailmamme tulee kerran tuhoutumaan: / siksi meidän on muutettava uuteen maailmaan. // mutta se on edelleen sama maailma. / kerran tämä uusi maailma tulee tuhoutumaan / koko maailmankaikkeutemme myötä: / siksi meidän on muutettava uuteen maailmankaikkeuteen // kun sanomme että elämäntapamme on häviämässä / tarkoitamme sitä todellakin, pian kukaan ei elä näin; / seniiliä koti-ikäväämme kohtaa ymmärtämättömyys ja halveksinta. // menneisyys ei anna vahvistusta.
Käännös: Ulla-Maija Holmfors-Andtbacka & Ritva Holmfors